KIRJAIN, KIRJASIN, KIRJAKE, KIRJOITUSMERKKI, GLYYFI – mitä näitä nyt on? Latinalaisiin aakkosiin perustuva kirjaimistomme koostuu yksittäisistä kirjaimista, joista eri asiayhteyksissä käytetään hieman eri nimityksiä. Ettei kuitenkaan heti alkuun eksyttäisi liiaksi termiviidakkoon, käytän tässä kirjoituksessa sitä tutuinta, eli kirjainta, tarkoittaen sillä merkkejä, jotka löytyvät aakkosistamme, a:sta ö:hön.

Typografiaan perehtyessä on hyvä heti alkuun omaksua alan perussanastoa, joten tämä kirjoitus toimikoon siihen lyhyenä johdantona. Kirjoituksen liitteenä löydät muistilistan omasta mielestäni tärkeimmistä termeistä, selkeästi kuvitettuna. Liitteestä löytyy näille termeille myös englanninkieliset käännökset, jotka on hyvä opetella suomenkielisten rinnalle. Saat liitteen ladattua printteriystävällisessä muodossa täältä: logotyyppi.fi/typografiaopas1.pdf

Sana typografia tulee kreikan kielen sanoista typos (muoto, merkki) ja graphein (kirjoitus, kirjoittaa). Typografialla tarkoitetaan melko laajasti kirjainten ja tekstin muotoilua sekä asettelua, niiden visuaalista järjestelyä. Kirjainten suunnittelu on siis pieni, mutta tärkeä typografian osa-alue.

Kirjoittaessamme tekstiä, käytämme kahta aakkoslajia, “isoja kirjaimia” ja “pieniä kirjaimia”, joille kummallekin löytyy alan sanastosta omat viralliset nimensä. Typografiaa käsittelevässä kirjallisuudessa on käytössä useimmiten termit versaali (suuraakkoset, majuskelit) ja gemena (pienaakkoset, minuskelit). Eräänlaisena näiden kahden aakkoslajin välimuotona käytössä on myös kapiteeli, joka on ulkoasultaan suuraakkosia muistuttava, mutta matalampi kirjain. Kapiteelin korkeus on sama kuin pienaakkosten ja sitä käytetään typografiassa lähinnä tyylillisistä syistä.

Kirjaintyyppi tai kirjainlaji tarkoittaa kirjainten ulkomuotoa, siis tyyliä jolla kirjain on suunniteltu. Nykyiseen kielenkäyttöömme on yleistynyt sana fontti, jota usein käytämme kun puhumme kirjaintyypeistä. Menemättä tällä kertaa kuitenkaan kirjaintyyppeihin sen tarkemmin, on hyvä tietää niiden yleisin, joskin hieman karkea jaottelu niin sanottuihin päätteellisiin (serif) ja päätteetömiin (sans-serif = ilman päätettä). Pääteviivaa käytettiin kirjaintyypeissä pääsääntöisesti 1800-luvun lopulle saakka, jolloin kehiteltiin ensimmäiset pääteviivattomat kirjaintyypit, eli groteskit. Nykyään käytämme kumpaakin tyyliä sujuvasti rinnakkain ja kummallekin löytyy omat, sopivat käyttökohteensa. Näiden kahden lisäksi löytyy myös lukuisa määrä muita kirjaintyyppejä ja niiden alajaotteluja, niistä kuitenkin lisää myöhemmin.

Edit 1.12.2014: Sain palautteena kysymyksen, miksei päätteellisiä ja päättettömiä kirjasimia ole jaettu antiikvaan ja groteskiin. Syynä on se, että vaikka jaottelu onkin yleinen, on se silti mielestäni hivenen harhaanjohtava. Kaikkia päätteellisiä kirjasimia ei aina lasketa antiikvaksi (esim. slab serif).

Jos haluat tulostaa itsellesi yllä olevan kuvan, löytyy se PDF-tiedostona täältä: logotyyppi.fi/typografiaopas1.pdf